lauantai 8. joulukuuta 2018

Hiljaista kuin einestehtaalla

Mutta kun siellä ei ole hiljaista lainkaan.

Habanerokitchen.com keskittyy nyt lähinnä etsimään sitä parasta ateriaa mitä valmisruoka voi antaa.

Joukossa on helmiä sioille sekä niille "helmille" sikoja. Todella S-I-K-O-J-A!

Tähän on tultu, mutta pidän siitä. Välillä on hyvä uhriutua, sääliytyä ja hakea huomiota. #hymiö

Ei tästä harrastuksesta pääse irti. Tämän takia muutin hieman "genreä".

Einesruoka on jatkuvasti kasvava ruokatrendi. Tämä on sitä että kukaan ei syö, silti ne häviävät tiskiltä. Se vaan kiinnostaa - aina on kuitenkin vaihtoehto.

Ruokablogit muuttui kaupallisuuden myötä

Blogin kirjoittaminen ruoasta ja syömisestä on muuttunut paljon siitä milloin itse aloitin. Ennen oli paremmin.

Silloin joskus kaikki oli kavereita ja "kompattiin" toisia.

Tähän sopisi hyvin Anssi Kelan biisi Nummela. Meistä tuli erilaisia. Mutta hieno on ollut seurata oikeasti niiden matkaa jotka olivat mukana jo silloin kuin tähän harrastukseen tuli mahdollisuus.

Ja muistan aina Blogirinki firman.

Jessus, Jenni ja "nyt Timo ei muista" kuinka kavereille nasahti idea. Kokosi jengin yhteen. WOW!

Myöhemmin Jenni vaan kirjoitteli kirjan ja otti kuvia, asui Suomenlinnassa ja sometti. Nosti palkkaa omasta firmastaan ja nautti yhdessä olosta lapsien kanssa.

Repikää siitä Jenni Häyrinen teki kaiken itse. Jenni teki ja tuotteisti itsensä. Samoin Soppahanna etc.... Hienoa duunia..

Sitten on myös samasta genrestä ja jengistä Nanna, Kaikki äitien reseptit, Sari - Campasimpukka, Terhi -Terhin Keittiössä... Ne vaan painaa vanhalla alkukantaisella domainilla ja tyylillä. Ihan parasta...

Onhan näitä muitakin - Oih Peggyn pieni punainen keittiö. Tämä oli pakko mainita tai olisin hukannut mahdollisuuden ruokakirjaan.

Sari - Sweet Food O`Mine... Parasta kannustusta antoi silloin somekokki kisassa. Se vaan jätti sellaisen muistijäljen näihin hommiin. Kannattaa katso tarina ja upeat ruokakirjat.

Sitten aloimme tekemään businesta...WTF

Kaupallisuus ja ihan välillä sairas kilpailu lukijoista. Miksi? Kun se kaupallisuus.

Kyllä minua myös häiritsee kaupallisuuden lisäksi ruokablogeissa myös eri yritysten onkiminen mainostarkoituksessa.

Laitan sinulle postiin testiin kilon saippuaa. Olisimme tyytyväisiä kun laittasit meidän #häsän ja @tägin niin jaamme sen jos laatu miellyttää. 

Mitä vittua oikeesti? Ja moni laittaa, itsekin olen laittanut. Se on yritysten puolelta ärsyttävää, tietynlailla painostavaa markkinointia.

Et ole enään listoillamme mikäli et mainitse tästä mitään sinun somekanavissa.

Lisäksi nyt samaan, pahaan oloon vuodatan että se jatkuva yritysten, samojen tuotteiden tuuttaaminen someen, alkaa näätiin niin paljon että kääntyy vastaan itse sitä maksajaa.

Hienoja tuotteita sekä makuja voidaan valmistaa, mutta ei neljä kertaa viikossa. Sama juttu RT:nä amatöörit. Ihan oikeasti.

Mieti itse. Jos tilaisit lehden - lehti ilmestyy 5 kertaa viikossa - näet pääuutisena saman tuote-esittelyn kertaa 4. Sama somekanavissa. Kun tulee se paksu numero - kaikki tehdään RT.
Ihmisiä alkaa oikeasti kyllästyttämään. Ei ne halua edes ostaa tai maistaa jos ne on täynnä tuotetta pelkästään kuvista tai 

Mitä sinne mahtuu muuta. Liika on liikaa. Tehkää se somestrategia tai olkaa nyt jumalauta mainostamatta tyyliin niitä 4:n euron korvakuulokkeita sanoilla kaupallinen yhteistyö...

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen otettu huomiostasi. Kiitos!

I hate baking - mutta 4 kakkua tuli

I HATE BAKING Niin kauan kun olen ruokajuttuja kirjoittanut blogiini on sanat "I hate baking" ollut mukana aina kun jotakin lei...