Yhden ruokablogin ja aivovamman anatomia osa 7


Treeniä, treeniä eli kuntoutusta. Maaliin asti vaihtelevasti. Yhtä painia ja taistelua se oikeasti on.
Aluksi jouduin/pääsin, lue silloin jouduin viikon kuntoutukseen muistaakseni vuonna 2013 talvella.
Yritin ajatella asiaa ns. loman kannalta että valmiiseen pöytään syömään, nukkua hyvin ja ulkoilla.

Se oli sellainen sopeutumisvalmennus kurssi, aivovamman saaneille.

Tsiisus - ei siksi että kuntoutus olisi huonoksi kenellekkään mutta kun se sattui olemaan aivan eri porukalle mitä luulin ja odotin. Jotkut puhuvat vertaistuesta ja kokemuksellisesta kuntouttamisesta.

Ikävä kyllä oma ajatusmaailmani oli silloin se että perkele mies kuntoon ja töihin mahdollisimman pian. Se jumi ja tietämättömyys sekä itsensä ja vamman hyväksyminen teki tämän.

Lisäksi porukka siellä oli jo käytännössä normaalin eläkeiän ylittäneitä Matteja ja Maijoja. Herrajumala kun oli ahdistavaa. Pitkiä päiviä oli. Ainut hyvä asia sen viikon aikana oli ulkoilu ja yksin olo.

Hyvää ne varmasti tarkoitti mutta vammautumiseni ajankohta ja ryhmän rakenne ja dynamiikka oli aivan sieltä hanurista. Odotin niin että pääsen himaan. Ahdisti ihan ruotosti.

Hajuton ja mauton maailma on aika tylsä. Joten suosittelen haistamaan sekä maistamaan kaikkea ja tallentamaan se kunnolla mieleen. 

HAJUTON JA MAUTON MAAILMA

Sitten se maku- ja hajuaisti. Kun kaikki ne hetket niin pakotettuna, huomautettuna tai elimistön reagoidessa nälkään vihdoinkin oli syöminen ja juominen pelkkää huttua.

Ennen mies nautti, haistoi, maistoi ja fiilisteli safkan tuoksusta, hajuista ja eri makumaailmoista niin nyt se oli aivan turhaa ja turhauttavaa.

Hajuhermo on yksi ihmisen 12 aivohermosta ja nyt tuli siis saldoksi jo 3 hermostovauriota 12:sta. Onneksi ne paranivat aikaisemmin mainitsemani 6 ja 7 hermo pareesista.

Mutta hajuaisti on yksi ihmisen viidestä aistista - eli 20 prosenttia oli jo aisteista pois pelistä. Käytännössä niin sanotut viejähaarakkeet jotka kuljettavat viestiä kummankin isoaivopuoliskon otsalohkon alapuolella sijaitsevaan hajukäämiin oli totaalisesti vaurioituneet. Niitä ei pysty mitenkään kirurgisesti korjaamaan eikä elimistö kykene uusiutumaan tältä osin. Varsin yleinen oire aivovamman saaneilla, mikäli vuoto tai vaurio sijaitsee otsalohkon alueella. Todella ahdistava joka vaivaa melkein päivittäin edelleenkin.

Makuaisti taas on niin isossa yhteistyössä hajuaistin kanssa että se kärsii hajuaistin vaurioiduttua.

Kerran menetettyä haju- ja makuaistia on vaikea parantaa. Se vaatii paljon harjoitusta ja edelleen se entinen elämä antaa niitä muistisignaaleja makuaistin suhteen.

Lääkärini teki testit. Ammoniakki - tölkki nenän eteen ja vedä kunnolla nenään.
Fiilis oli odottava kuin olisi ensimmäistä kertaa vetänyt nenään todella "psykedeenistä" ainetta. En reagoinut mitenkään.

Samoin anis. Kokeilkaa itse anista kunnolla nuuskattuna ja vielä kielen päälle. Normaalisti ihminen lähtee sen anislinimentin jälkeen lentoon. Mutta, tyhjää oli minulla.

Tuomio - Lääkäri neuvoi silloin tyyliin - mango maistuu tältä, kaneli maistuu tältä, suola tuntuu ja chili polttaa. Hyvää hän tarkoitti ja oikeassa olikin. Paljon oli opittavaa uudelleen.

Maistele, fiilistele ja muistele. Välillä on niin imelää ja karvasta ja toisaalta pehmeää ja suolaista. Se on pirunmoinen lopun ikää vievä harrastus, opettele syömään ja juomaan uudestaan ja löytää niitä kiksejä.

Nyt varmasti pelästytte, ketkä ovat ruokablogiani lukenut että mitä hemmettiä? Palaan tähän ihmislaboratorioon ja -testaus ympäristöön vielä kun pääsen aiheeseen ruoka ja juoma, aivovammaisena.

Kesäinen, raikas aamukasteen jälkeinen luonnon ja heinän tuoksu. Tsiisus - yksi asia jota kaipaan. Ja vielä enemmän kun pelottava ruohonleikkuri on sekoittanut tuoksut ilmakehään.

HAJUMUISTOT JA FIILIKSET

Joudunkin usein Jalbelta kysymään esim. ruokaa laittaessa tai grillatessa että miltä täällä tuoksuu.

Kesällä kysyn tuoksuuko täällä raikas, vastaleikattu nurmikko, puulämmitteisen saunan usva - se kesäinen tuoksu.

Nykyään vaan voin kuvitella ja yrittää muistaa miltä mikäkin tuoksuu tai jopa haisee.

Onhan siinä niitä hyviäkin puolia kun voi ilman oksennusrefleksiä vetää vaikka huonosti hoidetussa sikalassa kebamättöä tai jäteveden puhdistamolla  jäätelöä.

Olihan vertaus, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.

Lääkkeet ei ole huono asia oikein käytettynä, mutta suosittelen aistimaan tuntemuksia. Ja keskustelemaan lääkärin kanssa asiasta tosissaan. Niissä on hyviä ja huonoja puolia.

FUCK OF MEDICINS

Lääkkeistä kirjoitin aiemmin myös. Kun kysellään fiiliksiä ja vastaat rehellisesti että unirytmi on sekaisin, näen painajaisia, arki tai pyhät on sitä samaa.

Haluan vain että Jalbelle, pojalle ja koirille ei tapahdu mitään pahaa. Katuvalot aiheuttaa "tuntemuksia" sekä pimenevät illat fiiliksiä, niitä huonoja.

OK, sanoi lääkäri. Kirjoitan sinulle lääkettä mikä kannattaa ottaa iltapalan jälkeen, noin tunti ennen nukkumaan menoa. Mikä on nukkumaan menoaika? En tiedä koska saatan nukkua milloin vain. No silloin kun on oletettavaa että nukahdat. Minulle se oli kello kympin uutiset. Se oli siis tavoite.

Vetelin näitä "slopoja" eli ammattikielellä pillereitä hetken aikaa. Ne vain ei sovi ihmiselle, totesin pienen käytön jälkeen. Turrutti ja pönttö oli vielä enemmän sekaisin aamulla.

Mikäli haluaisin sitä sekaista oloa niin siihen olisi ollut helppo tarttua. Söin kuitenkin kun kehoitettiin, hetken ajan. Mutta en saanut niistä "kiksejä", onneksi.

Mikäli tämäkin kirjoitus ja asiat menisivät edes kunnolla maaliin saakka niin seuraavassa postauksessa ollaan niiden todellisien testien äärellä.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Olen otettu huomiostasi. Kiitos!

© Habanerokitchen.comMaira Gall