Masennus vai aivovammainen osa 8


Kuvasta löytyy sitä valoa ja myös masennuksen tuomaa synkkyyttä.

OLENKO MASENTUNUT VAI AIVOVAMMAINEN VAI MOLEMPIA 

On varsin yleistä että nämä oireet menevät jopa konkareilla, niillä "old school" koulukunnan lääkäreillä sekaisin. Aivovammainen ohjataan psykiatrian puolelle ja toisinpäin. Mutta kun oireet ovat noinkin yhtenäiset niin yhteistyö molempien erikoisalojen asiantuntijoiden kanssa on tärkeätä.

Käytännössä se jyvien erottaminen akanoista on koko hoitotiimin yhteistyötä. Olen kuullut tässäkin asiassa ettei kaikkialla suomessa mene asiat ihan putkeen.

Vielä, mikäli on joutunut pois jo molempien erikoisalojen piiristä niin kehoitan kertomaan lääkärille että voisitko lukea hieman sairashistoriaa, ennen kuin antaa mitään mieltä kohentavaa apteekin kautta.

Ennen pidin Psykiatria eli psykiatriaan erikoistuneita lääkäreitä, ihmisenä joihin haluaisin tutustua muuten kuin aivan ystävänä tai ammatillisesti. Tunnen muutamia alan asiantuntijoita ja ne on minulle erittäin hyviä, jopa rakkaita frendejä. Siis muutama niistä useista.

Haluan kertoa myös että vammautumiseni jälkeen en heitä ole todellakaan kuormittanut omalla asiallani, vaan kaikki mitä kirjoitan on mennyt julkisen terveydenhuollon ja oman kotikaupungin sekä Kelan kautta.

Mutta kiitos kun OP, MK, KG olette olemassa!

 MEITÄ ON NIIN PALJON JA IKÄVÄ KYLLÄ LISÄÄ TULEE

Huomatkaa että asian kanssa ei tarvitse olla yksin. Tätä en tajunnut vaan nyt näitä juttuja kirjoittaessani olen vain yksi useiden joukossa. Helpottavaa or not. Ei, koska se on minulla ja se on joka päivä läsnä.

Muutama fakta tilastoista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ( THL) mukaan joka viides suomalainen sairastuu masennukseen elämänsä aikana ja niistä epäonnisista noin puolella masennus uusiutuu, useilla jopa kroonistuu.

Aivovamman saa vuosittain Aivovammaliiton mukaan noin 15 000 - 20 000 henkilöä vuosittain ja jälkitilan oireista kärsii noin 100 000 henkilöä.

Aivovamman yleisiä oireita, riippuen tietenkin vamman vakavuudesta ja sijainnista on esimerkiksi ovat seuraavia. Tummennettuna on ne jotka ovat lääketieteellisesti todettu varsin yleisiksi häiriötekijöiksi niin aivovammautuneen kuin masentuneen ihmisen oireina.

Mikäli jaksatte lukea tämän kirjoituksen loppuun asti niin mitä olette mieltä? Onko aivovammaisen ja masentuneen ihmisen oireet liian lähellä toisiaan. Mielestäni on ja siksi haluan nyt painottaa ettei se aivaovamma eikä masennus ole se älyvamma.

Kun nämä molemmat asiat väistämättä kulkee näinkin lähekkäin toisiaan niin rajan veto on aika häilyvää. Tänä päivänä pystyn myöntämään että ensin aivovamma, sitten masennus, seuraavaksi aivovamma sekä masennus ja tänä päivänä olen oppinut että aivovamma on jatkuvasti mutta se "down season" pitää oppia ennakoimaan.

Kiitos vaan minun kuntoutustiimi, ihanat "terapeutit" ja Jalbe, poika sekä koirat. Vielä kiitos blogifrendit. Anteeksi entiset rakkaat työkaverit - haluaisin olla rohkea ja olla enemmän. Olette tärkeitä. Kiitos täytyy osoittaa myös teille blogini lukijoille koska edelleen jaksan kirjoittaa ja datasta näen että on Teitä paljon.

MINÄ AIVOVAMMAINEN

Epänormaali väsymys ja rasituksen sietokyky. Lue alhaalta kohdasta masennus.

Tarkkavaisuuden ylläpidon ja keskittymisen heikintyminen. Kuten edellä

Muistitoimintojen häiriöt ja erityisesti lähimuistin heikentyminen. Tarkoittaa käytännössä että just siitä asiasta puhuttiin, siis jaa mistä.

Aloite- ja suunnittelukyvyn heikentyminen. Jumankekka, pää sanoo että tee tuo mutta mitään ei tapahdu etkä voi käsittää missä se alkupiste on. Kun löydät sen alkupisteen niin etsit loppupistettä ja taas olet siinä alkupisteessä. Karua.

Toiminnan ja ajattelun hidastuminen ja juuttuminen. Näihin palaan vielä ja näistä olen jo maininnut. "jumit"

Sanojen löytämisen ja sanattoman viestinnän ymmärtämisen vaikeus. Älä äijä änkytä, vaan keskity. Siis mitä tarkoitit? Mitä hemmettiä sää nyt tarkoitit?

Vaikeus itse tunnistaa vamman aiheuttamia oireita ja muutoksia. Niin tuttua, joo, joo kyllä mää tän hoidan. Teitkö sen, ai minkä? Sitten löydät 3 kuukauden jälkeen jonkun tekemättömän jutun, minkä olit luvannut hoitaa silloin.

Tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet. On niitä ja en varmasti lapsena osannut olla niin "tunneherkkä" kuin nykyään. Mutta on asialla puolensa, osaan elää aika empaattista elämää ja nykyään koskettaa paljon enemmän kaikki vääryydet ja kohtalot eri ihmisillä.

Ärsykeherkkyys - tarvitsen rauhaa välillä, mikäli haluan saada jonkun asian maaliin. Ei voi keskittyä kolmeen asiaan samanaikaisesti. Ainoastaa ruokaa laittaessa nykyään. Muuten kuormittaa liikaa ja paljon menee ohi. Ei saa olla dataa liikenteessä kuin ne tarvittavat sekä tärkeät asiat. Mielummin keskityn ajamiseen, olen hiljaa musiikin soidessa taustalla ja autan Jalbe ratkaisemaan jonkun sanapelin tehtävän. #hymiö ja huom. autan.

Äkkipikaisuus - lue alta mutta onneksi olen kuitenkin pyrkinyt olemaan se "peace and love" ihminen nykyään.

Ärtyneisyys tulee pintaan lähinnä kun olet kuormittanut itseäsi aivan liikaa, fyysisdti tai psyykkisesti ja väsymys heittää ison puolijoukkueteltan päällesi etkä sieltä osaa pois.

Arvaamattomuus on yksi oire. Olen onneksi säästynyt tältä. Olis pelottavaa elää niin että joutuisi pelkäämään jopa itseään. Aika stabiilisti osaan elää. Tai no - paha sano ulkopuolisin silmin.

Korostuneet mielialan vaihtelut - lue alta. On ne hieman korostuneet mutta eivät ole äkillisiä. Laitetaan kategoriaan masennus, silloin kun niitä tulee.

Luonteen muutokset. Olen nykyään mielestäni paljon mukavampi ja ajttelevampi ihminen. Vedän epäkohtia ja ikäviä tapahtumia liikaa iholle, mutta Jalbe auttaa tipahtamaan niissä maanpinnalle. Thanks!

Luonteenpiirteiden korostuminen - lue kohdasta masennus. On se muuttunut. Koen että olen se vaikeasti aivovammainen ja minäkuvaa rakennan joka päivä. Palaan tähänkin myöhemmin.
Lisäksi latistuminen - lue kohdasta masennus

Arviointikyvyn ja kriittisyyden heikentyminen - OMG! Pientä kikkailua on jatkossakin. Mutta ei onneksi millään vakavilla asioilla vaan ainoastaan ruokaa laittaessa. #hymiö

Ajattelun muuttuminen konkreettiseksi ja lapsen omaiseksi. Nyt aika pahoja oireita. Joskus olen saanut kasvatuksen missä.... lapsen usko... What? Yli eli seuraava.

Konkreettinen ajattelu on nykypäivää. Ennen tein ja nykyään mietin ja jopa ajattelen kuinka asia tai ongelma on mahdollisimman järkevää ratkaista. Ellei tule vastausta omasta päästä jää se jumi päähän niin kauan kun se on voitettu.

Erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, tasapainohäiriöt, päänsärky, epilepsia - välillä on ollut kuuden vuoden aikana pakko miettiä että onko siellä kuitenkin olemassa se korkein voima, mikä suojeli minua kaikelta. Ultra Bra.

Tasapainohäiriöitä, lähinnä huimauksen takia oli ja onneksi meni. Päänsärkyyn sain apua kun Riikassa aloitettiin Mannitol eli lääkettä suoneen mikä laskee aivopainetta ja loput oli niitä "älli mäelle" lääkkeitä. Epilepsiaa ei onneksi tullut.

Unihäiriöt - lue masennus otsikon jälkeen

Näkökenttäpuutokset ne löytyvät edellisistä kirjoituksista.

Puheen vaikeudet taas liittyvät mielestäni niihin muistivaikeuksiin. Aina alkaa "änkyttämään" kun jäätyy eikä muista mistä tai kenestä on kysymys. Arghh.... sosiaalisesta erakoitumisesta jo mainitsin aiemmin.

MINÄ MASENTUNUT

Masennuksen yleisiä oireita on esimerksi tunnetila alavireinen ja kaikki asiat "pyörii" tässä olotilassa. Tunnistan oireen, alavireinen minä ei ole se oikea minä. Kaikki laahaa silloin ja oikeasti ei kiinnosta sitten yhtään mikään muu kuin koirat kainaloon ja sohvalle.

Mielihyvän menetys asioista. En puhu nyt lainkaan seksistä vaikka rohkeasti kirjoitankin että sekin kuuluu sinne mielihyvää tuovien asioiden kategoriaan. Pärjään kyllä. Mutta kohdallani se syöminen, juominen ja muista kivoista asioista ja tapahtumista ei saanut enään kauheasti "kiksejä". Oli sillain tyyliin ihan ok mutta se vau-efekti jäi puuttumaan. Tai no, mikäli koirat pärjäs näyttelyissä niin sain pienen fiban. En tiedä. Kirjoitan siis alkuaikojen tilanteesta. Oireet jatkuvat päivästä toiseen ja niiltä et voi välttyä suurimman osan ajasta vuorokaudessa.

Uupumus, uupumuksen tunne. Sinulla on jatkuva väsymys ja et jaksa sitä vasenta jalkaa nostaa ennen kuin olet levännyt oikean jalan noston jälkeen. Liikunta, aivan kevytkin tuntuu vievän sen viimeiseenkin voimanrippeen, minkä olit säästänyt siihen että jaksat sohvalta siirtyä vessaan.

Kaukosäätimen napin painalluskin on raskasta ja joudut kuuntelemaan jotakin saamarin ennustuksia televisiosta kun vaan ei nappiin riitä voimat aamutelevison jälkeen.

Itseluottamus ja arvostus omaa itseäsi kohtaan on täysin nollassa. Saatat alkaa välinpitämättömäksi esimerksi hygienian, syömisen ja juomisen suhteen. Olet jatkuvasti se minä itse tyylisesti elävä mies. Minä aivovammainen.

Peiliin ei voi katsoa, koska näet siellä sen ihmisen millä on sama ulkokuori kuin ennen mutta vikaa päässä.

Hymy on väkinäistä jos se olisi pakollista. Elämästä selviytyminen on liki mahdotonta ja black and white tyylistä.

Olet kotona niin poissa ja itsekeskeinen että muut saattavat repiä niitä pahoja, huonoja "fiboja" itseensä eli kotona on helposti tunnelma kireähkö.

Onneksi kuitenkin Jalbe, koirat ja poika laittoi rajoja, ihan ystävällisessä mielessä. Tarkoitan että ne kestivät pahimmat montut.

Masennus tai aivovamma vaan lyö ihmisen niin pohjalle että miksi kukaan voisi arvostaa itseään....

Masennuksen oireisiin liittyy myös jatkuva syyllisyydentunne ja jäätävä itsekritiikki. Se yllä mainittu, minä itse tyyli lyö raippaa oikein kunnolla, mutta omaa itseään kohtaan.

Tulkitset alati tekemisiäsi ja varsinkin epäonnistumiset, unohtelut, käytännössä kaikki mitä touhuat on oman suurennuslasin alla. Toisin sanoen on sinulla se enkeli ja piru samaan aikaan oman itsesi ympärillä ja se PIRU on sairaan vahva että enkeli ei oikein pärjää.

Tämä johtaa helposti siihen että muutut itsekin piruksi, pikku hiljaa. Vaikka jossakin asiassa onnistut ja saat positiivista palautetta niin sekin on helppo kääntää vittuiluksi sinua kohtaan.

Lisäksi on kuolema mielessä sekä itsetuhoiset ajatukset. Tästä kirjoitin jo aiemminkin ja olen onnellinen ettei se parveke sortunut silloin sairaalassa ollessa.

Kuolemanpelon lähinnä koin Jalben ja pojan kautta, ettei niille tapahdu vaan mitään.

Mutta läsnä se oli ja valehtelisin jos sanoisin että yli on päästy. Kyllä se vaan on mielessä kun jompi kumpi poistuu kotoa liikenteeseen. Se on sitä välittämistä mielestäni.

Tähän näkymään ei löydy keneltäkään sanoja. Miksi kysymys on aivan turhaa. Päin vastoin, kuinka omaiset ja teini nuoriso pääsevät tästä yli. Oli surullista katseltavaa kun kynttilöiden määrä lisääntyi onnettomuuspaikalla.

Pakko mainita se eilinen liikenneonnettomuus meidän kylillä. Poikani ikäinen lukiotoveri menehtyi rekan alle koulumatkalla. Surullista ja elämä vaan ei ole käsissämme.

Masentunut on epävarma aivan arkisissa päätöksissä. Kaikki asiat mitkä on ennen sujunut aivan "lonkalta" sitä toimintaa ei enään ole. Laskujen maksu, lukeminen, kaupassa asiointi tai muu päätöksenteko on vaikeaa.

Jopa virastoissa asiointi vaatisi avustajan mukaan. Et muista miksi sinä olitkaan siellä tai puolet tarvittavista asiapapereista onkin hukassa. Nämä esimerkkinä. Ja kevyimpinä sellaisina. Sinulla ei ole enään yhtään kykyä keskittyä mihinkään. Ajatukset on aivan muualla kuin siinä mihin niitä tarvitaan.

Tietokone oli myös yksi pääpiru. Mitä tapahtuu jos painan tuosta tai tuosta. Mikä helvetin enter? Kuka se on.

Jopa autossa kaipasi ainoastaan sitä virta avainta ja neljää vaihdetta ja mielummin sillain että lämmitys on täysillä koko ajan, ettei olisi turhia säätöjä elämässä.

Puhumattakaan ruoanlaitosta, ei jumankekka miksi pitää olla liedessä noin paljon säätöjä ja miksi on aina syvä viilto käsissä kun olet koskenut keittiöveitseen... aaaarghh!

Psykomotorinen toiminta hidastuu ja saatat kiihtyä nollasta sataan nopeammin kuin Tesla.  

Kiihtyneisyys voi esiintyä myös raajojen tarkoituksettomina liikkeinä, kävely on pakonomaista.

Huokailu on syvää ja todella tuskallista. Huokailin paljon ja huokailen edelleenkin. Se on tila, mitä et voi välttää mutta sen voit saada huomaamattomaksi.  

Pakonomainen kävely oli vaan joskus sellaista hiihtelyä pitkin asuntoa, lähinnä silloin kun odottelit muita kotiin. Se hiihtely vei huoneesta toiseen ja joka huoneessa oli joku tai useimmin monta keskeneräistä asiaa.

Lisäksi liikkeet hidastuvat ja kasvojen lihakset lamassa, ihan ilmeetön kaveri. Tätä kun jatkuu et ole kauaa ilmeetön vaan rypyt alkavat korostamaan charmiasi. Mutta hymy on pois.

Unihäiriöt ovat nukahtamisvaikeutta, pinnallista ja katkonaista. Aamu saattaa tulla kello 3.40 yöllä.

Aivovammaisena kuten masentuneella on yleensä oireena liiallinen nukkuminen, levon tarve.

Huomaat että 16 tuntia meni taas elämästä. Aikainen aamu on hyvä viettää koirien kanssa sohvalla, ettet muita häiritse oireilla.

Nukahtamisvaikeudet eivät johtuneet liiallisesta nukkumisesta vaan silloin ne kaikki asiat, pääosin pelot sekä surut nousi pintaan kaikessa salakavaluudessaan. Painajaiset olivat "jäätävää horror kamaa". Perkules kun joka yö demonit nousi ja ruumiita oli.

Kaikki onneksi on nyt taka-alalla traumaterapian ansiosta. Tässä oli vain yksi merkki niistä takaumista, fläsäreistä.

Ruokahalu on poissa. Masentuneella on yksi perusasia aivan hukassa koska ruoka ja syöminen voi tuntua vastenmieliseltä. Omalla kohdalla se maku- ja hajuaistin häiriintyminen teki sen että ei paljon syöminen kiinnostanut enkä saanut siitä mitään "fiboja".  Söin käytännössä Jalben kehoituksesta.

Paino laskee koska syöminen vähenee. Ihminen tietenkin kuluttaa vähemmän kun ei liiku. Toisaalta masentunut syö suruunsa ja näissä tapauksissa ovat sokeri ja hiilihydraatit niitä hyvänolon lähteitä millä saadaan se entinen hyväkuntoinen, liikkuva ihminen muuttamaan ulkomuotoaan.

Jopa alkoholi on yksi mikä lisää painoa tietysti ja on varsin yleistä masentuneiden joukossa.

Kyllä myönnän, bissestä ja punkusta tykkään. Ennen onnettomuuttakin sain niitä kaikille "elämän taiteilijoille" tyypillisiä luovuuspuuskia näiden kanssa. Nyt vaan se toleranssi oli laskenut rajusti. Toleranssi on siis sama kuin sietokyky. Sen kanssa joutuu olemaan tarkkana.

HUOH! Tässä taas on hetkeksi sulateltavaa. Kiitos kaikista palautteista. 
Huomasin kuitenkin että ei nämä asiat ole silti niin suoraviivaisia mitä ajattelee. 
Kohdallani on masennus ja aivovamma menneet tietyn lailla päällekkäin ja molempiin olen saanut työkaluja että esimerkiksi kirjoitan nyt just sulle tätä. 

Kaikilla tarinoilla täytyy olla se "happy end" eli onnellinen loppu, suomennettuna niille kenellä on yhtä paska englanninkielen taito kuin minulla. Ja älkää ymmärtäkö väärin ja toisaalta käsittäkää oikein. 
Happy end voi olla vaikka kun katselet ja bongailet pikku-ukkoja jossakin päin puolaa. Iloitaan siitä mitä meillä on just nyt.
Kaikki me ihmiset olemme niitä omia persoonia. Meillä kaikilla on se oma vahvuus ja mukavuusalue. Meille vaan annetaan välillä rajoitteita. Mutta pitäkää toisistanne huolta.

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Olen otettu huomiostasi. Kiitos!

© Habanerokitchen.comMaira Gall