Ravintola Pastis, ei ravintola-arvio vaan iso suositus


Aluksi haluan sanoa että mielestäni ravintolaruoka-arvostelut ruokablogiin on hieman arvelluttavia, koska jokainen tuntee, haistaa ja maistaa asiat eri tavoin.

Mutta Takalan Mikko jos kertoo jotakin niin ehkä sille kannattaa antaa painoarvoa hieman. Tai nämä muut ammattilaiset kuten pelätty Michelin. Heillä on omat kriteerinsä minkä avulla he tekevät arvionsa.
Ok, otetaan vielä Sukula ja kuppilat kuntoon. #hymiö

Ei se ole ravintolan syy mikäli elämä ahdistaa ja juustosta ei tykkää mutta löytää sitä kuitenkin annoksestaan. Ilta on pilalla ja rahat meni hukkaan eli kirjoitan blogiin ja "tööttään" asian maailmalle.

Tai jos tilaat entrecôten ja löydät nanomillimetrin kokoisen luunsirun lihasta. Salihenkilökunta kysyy onko kaikki hyvin, väännät väkisin hymyn naamalla ja vastaat kyllä. Otat sillä likaisella linssillä varustetulla, arvokkaalla kytkymultimediamatkapuhelimella nopeasti kuvan ja maksat laskun.

Mielipahaan pitää vielä imeä muutama lasi punkkua ja maksaa lasku. Koska olen ruokabloggaaja ja
aktiivinen harrastelija, niin nopeasti instaan, twitteriin ja faceen päivitys että paska paikka. Ja vielä aamuyön tunteina kirjoitettava blogiin ravintola-arvostelu tyyliin tämä paikka on tuhoon tuomittu. Ei ole reilua, mielestäni ainakaan ravintolaa ja heidän duunia kohtaan. Miksi ei voi kertoa asiasta ja mielipahasta suoraan aivan silloin kun mielensä pahoittaa. Hommat on korjattavissa heti ja molemmat siitä hyötyvät. Ravintola ja asiakas.

Ymmärsittekö mitä tarkoitin ja johdantona asiaan että menkää itse maistamaan ja kokekaa. Älkää lukeko arvosteluja, missä räjäytetään ruoka-annos mikroskoopin alle ja etsitään jokainen patrikkeli mitä lautaselta löytyy. Me kaikki maistamme maut eri lailla. Siksi ette tule ikinä lukemaan mitään blogistani vastaavaa.

Syökää ennemmin ensin silmillä ja keskitytään ravintolan viihtyisyyteen, palveluun ja nautitaan hyvn sisäänajetun salihenkilökunnan asiantuntemukseen.

Oli se sitten sponsoroitu tai itse maksettu ilta ravintolassa, edellämainitut asiat on mielestäni ne tärkeimmät. Ja jos pakko on takertua annosten makuun ja rakenteeseen niin se onnistuu lyhyesti. Tykkäsin - mielestäni hyvä - voi tsiisus mää nautin. #hymiö

Te ketkä ovat näitä blogiini kirjoittamiani räpellyksiä joskus lukeneet varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan..... Anteeksi, suivaannuin hieman aivan suomalaisen ravintolakulttuurin puolesta.

Nyt asiaan ja Pastikseen. Entrecôte edellä.

Eräänä vappuna muutama vuosi taaksepäin Idealist Saku Tuominen sanoi eräässä tapahtumassa että kaupungin parhaat Entrecôtepihvit saat Pastiksessa, Sir Lintsin paistamana. Ne nautitaan tiskillä raikkaan ja tuoreen salaatin kanssa.


RAVINTOLA PASTIS

Mikä on Pastis?

On kolme kaveria. Yksi on spontaani, itselleen todella kriittinen ja koko kansalle ruokavaikuttaja. Tyhjentää hyllyjä välillä marketissa ja avoimesti jakaa reseptejään ja ideoitaan. Rohkea mielipiteissään ja jatkuvasti liikkeessä. Henri Alen ei kaipaa esittelyjä. Hei muuten, nyt hänkin on myös levylaulaja, näiden kahden muun lisäksi.

Toinen on herrasmies, lasinpuhaltaja, Jean Pierre Kuselan copy ja viinin, whiskyn, shampanjan, konjakin asiantuntija, Sommelier. Hän on Samuil Angelov. Levylaulaja myös.

Kolmas on Pastiksen chef, Lintsi. Sir. Timo Linnanmäki. Hiljainen puurtaja niin Muru-Pastis-Hodari&Hummerin takana. Hä, hää. Lauletaan kanssa. Miksi levyttämisestä ja laulamisesta puhun niin alla vastaus siihen.



Pastis on siis Alenin, Linnanmäen ja Angelovin toinen ravintola. Lintsin hallussa. Ruoka ja fiilis on suunnattu ranskaan. Pikkuroba kakkosessa on intiimi, pieni klassinen ranskalaista bistrotyyliä oleva mesta. Ala carte listalla on selkeää ja mielestäni suoraviivaista safkaa, unohtamatta esillepanoa. Osittainen valinnanvaikeus ruokiin kyllä saadaan aikaiseksi, listaa lukiessa.

Päivän kala on kova. Se tulee kokonaisena eteesi. Nykypäivänä näitä kala-annoksia on vähemmän suomessa saatavilla ravintoloissa. Pastiksessa pääset lähelle sinne Välimeren rannikoilla oleviin bistroihin.

Klassikoista oli helppo valita ja pudottaa pois yksi. Sir. Lintsin #someresepti Roquefortilla kuorrutetut etanat. Annoin Lintsille mahdollisuuden, niin jätin tilaamatta etten vain olisi valmistanut joskus paremmin. Vitsi. Katso resepti ja kokeile.

Pääsääntöisesti Pastiksessa mennään kolmella ruokalajilla. Kysykää päivän annossuositus.

Pastikseen saattaa päästä myös pöytää varaamatta, tiskille. Mikäli oikein hyvä munkki käy.

Ravintola on pieni, intiimi ja  todellinen bistro. Lämmin, jopa isompi ruokasali tiivis. Fiilis ei kauheasti poikkea sieltä alkuperäisestä ranskalaisesta aidosta bistrosta.

Paras paikka nauttia ateria on yläsalin pöytä. Ylemmän salin baaritiski ja tasaisesti kilahteleva annoskello, upean henkilökunnan vauhti keittiön, tiskin ja pöytien välillä sekä sisutus lisää nautittavuutta.

Murussa ja Pastiksessa on todella onnistunut salihenkilökunnan rekry ja sisäänajo. He ovat ammattilaisia. Täällä on esimerksi ajoitus eri annosten kanssa todella kohdallaan. Rauhassa saat syödä, mutta odottamaan et joudu. Yksi tärkeimpiä tekijöitä ravintolan viihtyvyyden kannalta. Olet maksava asiakas ja vieras. He ovat sinua varten. Juomasuositukset saat asiantuntevasti ja pöytäsi pidetään puhtaana. Hymy, huumorin- ja tilannetaju on hallussa.

Ei pidä unohtaa myöskään niitä keittiön sankareita. Vaikka yleensä mennään ravintolan keula ja nimi edellä, nämä "apukokit" tekevät annoksistasi mahdollisen.

Koska muutaman viinilasin jälkeen yleensä on minulla tapana huudella vieraisiin pöytiin, tapahtui se nytkin. Vieressämme istui  vanhempi pariskunta. Ykköset päällä ja lasit edessä. Keskustelin heidän kanssa ranskan surullisesta päivästä. Kuinka ollakkaan juttu siirtyi ravintolaan. Paljon olivat nähneet maailmaa ja osasivat nauttia elämästään ja toisistaan. Pastis on heille yksi vakituinen paikka, missä he sitä tekevät aika ajoin. Upeasti sanottu.

Mitä tulee aina vastaan ulkona syödessä on hinta. Kaksi nälkäistä varasi aikaa syödä 2 tuntia.

Kolmella ruokalajilla, maha täynnä ja juomineen vielä mieli buustattuna noin 170 €. Kaikki oli sen arvoista.

Kannattaa varata pöytä etukäteen. Tykkäsin erityisesti muistutuksesta joka saapui tekstiviestillä muutamaa päivää ennen. Palvelua.

Menkää, kokeilkaa ja nauttikaa. Jos minulta kysytään - vahva suositus ja voi tsiisus mä nautin.

Ravintola Pastis löytyy siis Pikku Roobertinkatu 2. Kotisivut ja lista on täällä.

1 kommentti

  1. "Syökää ennemmin ensin silmillä ja keskitytään ravintolan viihtyisyyteen, palveluun ja nautitaan hyvin sisäänajetun salihenkilökunnan asiantuntemukseen." Olen aina ollut samaa mieltä, palvelu ja fiilis jäävät mieleen loppujen lopuksi paljon pidempään kuin syöty ruoka, vaikka on silläkin toki väliä. Ikimuistoisimmista ravintolaillallisista kuitenkin mielessä on palvelu ja tunnelma ennemminkin kuin yksittäiset annokset.

    Pastiksessa olen syönyt kerran, iki-ihana suola-creme brulee jäi anoksista mieleen -ja kiva palvelu.

    VastaaPoista

Olen otettu huomiostasi. Kiitos!

© Habanerokitchen.comMaira Gall